Features of Bob Dylan’s mid-1960s lyrics and their traces in three Finnish translations of “Like a Rolling Stone”

This thesis examines some distinguishing characteristics of Bob Dylan’s mid-1960s lyrics and whether there are traces of them in three Finnish translations of “Like a Rolling Stone.” Due to the high literary esteem of Dylan’s lyrics, the subject is approached from the point of view of poetry translation, and writings on the subject by Octavio Paz, Liisa Enwald, Barbara Folkart, Willis Barnstone, and others are reviewed. There emerges the idea of the poetry translator as rewriter, and this is contrasted with André Lefevere’s and Riitta Oittinen’s ideas about translation in general as rewriting. After the theoretical background of the thesis has been laid out, the problematic nature of the solely literary point of view vis-à-vis Dylan’s performative distinctiveness is acknowledged. After that, Dylan’s mid-1960s work is placed in the context of his career and features of “Like a Rolling Stone” are discussed in detail. The song’s content is seen as rather straightforward except for the colourful imagery; its rhyme scheme is found to be quite complex. In addition to Dylan’s “Like a Rolling Stone,” three of its Finnish translations are used as material. These are “Olet yksin taas” by Timo Ulkuniemi (Nuuskamuikkunen), “Enää itkeä voit” by Petri Tiili (Pelle Miljoona), and “Yhä alaspäin” by Mikko Koivusalo. Two aspects of the translations are examined: content, from a mostly semantic point of view, and rhyme structure. In the chapter discussing Dylan translations, an earlier study by Karri Savonen is briefly reviewed, after which the three translations are compared with the source text and each other. Ulkuniemi’s translation is found to be quite faithful to the syntax of the source text, at times to the song’s detriment, while its imagery is noted to be more banal than in the source; it is found to have no consistent rhyme scheme. Tiili’s song is found rather faithful to the source in content as well as register; its rhyme scheme is noted to be fairly regular but not quite as intricate as that of the source text. Koivusalo’s translation is found faithful to the meanings of the source text but in rather more creative ways than the other translations; its rhyme scheme is noted to be highly similar to Dylan’s original. Finally, the inexhaustiveness of the thesis is reiterated and further research possibilities from Dylan’s career are suggested.Tutkielmassa tarkastellaan joitakin Bob Dylanin 1960-luvun puolivälin lyriikan erityispiirteitä ja sitä, onko niitä nähtävissä kolmessa ”Like a Rolling Stone” -kappaleen suomenkielisessä käännöksessä. Dylanin sanoitusten korkean kirjallisen arvostuksen takia tutkielman teoreettinen viitekehys on runouden kääntämisen teoriassa, ja siinä käydään läpi mm. Octavio Pazin, Liisa Enwaldin, Barbara Folkartin ja Willis Barnstonen näkemyksiä aiheesta. Esiin nousee ajatus runouden kääntäjästä uudelleenkirjoittajana, ja tätä peilataan André Lefeveren ja Riitta Oittisen ajatuksiin kääntämisestä yleensä uudelleenkirjoittamisena. Teoreettisen taustoituksen jälkeen tutkielmassa huomioidaan puhtaasti kirjallisen näkökulman ongelmallisuus Dylanin performatiivisen omintakeisuuden valossa, asetetaan Dylanin 1960-luvun puolivälin lyriikka kontekstiin hänen muuhun uraansa nähden sekä esitellään ”Like a Rolling Stone” -kappaleen erityispiirteitä. Tutkielmassa todetaan, että kappaleen viesti on sen värikästä kuvastoa lukuun ottamatta helposti ymmärrettävä, mutta sen riimirakenteen huomataan olevan monimutkainen. Dylanin ”Like a Rolling Stone” -sanoituksen lisäksi tutkielman materiaalina on kappaleen kolme suomennosta, Timo Ulkuniemen (Nuuskamuikkunen) ”Olet yksin taas”, Petri Tiilin (Pelle Miljoona) ”Enää itkeä voit” sekä Mikko Koivusalon ”Yhä alaspäin”. Suomennosten piirteistä tarkastellaan sisältöä ennen muuta semantiikan näkökulmasta sekä riimirakennetta. Dylan-käännöksiä käsittelevän luvun aluksi esitellään lyhyesti Karri Savosen aiempaa tutkimusta aiheesta. Sen jälkeen vertaillaan ”Like a Rolling Stonen” kolmea suomennosta keskenään ja lähtötekstiin nähden. Ulkuniemen käännöksestä todetaan, että se noudattaa sisältönsä osalta lähtötekstin lauserakenteita välillä liiankin tarkasti ja sen kuvastoa banaalistaen ja että siinä ei ole säännönmukaista riimirakennetta. Tiilin suomennoksen todetaan olevan sisällöltään ja kielelliseltä rekisteriltään melko uskollinen lähtötekstille; riimejä Tiilin todetaan käyttävän melko johdonmukaisesti mutta ei kuitenkaan alkutekstin tiheydellä. Koivusalon suomennoksesta todetaan, että sisällön osalta siinä päädytään muita suomennoksia luovempiin ratkaisuihin kuitenkin alkutekstin merkityksissä pitäytyen ja että se noudattaa Dylanin riimirakennetta hyvin tarkasti. Lopuksi toistetaan huomio tutkielman näkökulman puutteellisuudesta ja ehdotetaan mahdollisia jatkotutkimuskohteita Dylanin uralta